Sianlihan puolikkaiden luokittelu

Harha populaation alaryhmien arvioinnissa

Sianlihan sivujen luokittelu EU:ssa perustuu puolikkaan vähärasvaiseen lihapitoisuuteen. Tämä on arvioitu laitemittauksilla (pekonin tai lihan paksuudet). Arviointikaavat kehitetään leikkauskokeiden avulla, joissa edustavasta ruhonäytteestä määritetään todellinen ja arvioitu vähärasvainen lihapitoisuus. Tällaiset näytteet sisältävät yleensä alaryhmiä, kuten sukupuolen tai erilaisia ​​genotyyppejä. Aiemmista tutkimuksista on jo tiedossa, että alaryhmien estimointitarkkuus voi vaihdella ja että estimaatit voivat myös olla harhaanjohtavia. Erityisesti tämä vääristyminen (alaväestön yli- tai aliarviointi) on itse asiassa havaittavissa markkinoilla ryhmien taloudellisena etuna tai haittana.

Simulaatiotutkimuksessa, joka perustui hollantilaisiin ja espanjalaisiin testituloksiin, jotka erotettiin sukupuolen tai genotyypin mukaan B. ENGELiltä, ​​WG BUISTilta, M. FONT i FURNOLSilta ja E. LAMBOOIJ:lta (Alipopulaatiot ja ennusteen tarkkuus sianruhojen luokituksessa), mahdolliset vaikutukset. päätettiin tutkia. Tutkimus perustuu ensisijaisesti lineaarisiin regressiokaavoihin.

Kahden sukupuolen emakoiden ja kastraattien tutkiminen osoittaa, että yhtenäistä estimointikaavaa käytettäessä syntyy huomattavia vääristymiä, joissa emakot aliarvioidaan -1 % ja kastraatit yliarvioitiin 1 %. Tämä johtaa systemaattiseen eroon 2 % vähärasvaisen lihan arvioissa kahden sukupuolen välillä. Kun tarkastellaan neljää eri genotyyppiä (3 emolinjaa ja 1 5 isälinjan pooli, eli ei kaupallisia risteytyksiä), tämä systemaattisen eron vaihteluväli kasvaa jopa 4 %:iin lihasten lihaprosentissa. Silti on huomattava, että näitä tuloksia tuskin voi siirtää käytännön olosuhteisiin, koska risteytystä varten piirretyt emo- ja isälinjat osoittavat usein rajuja morfologisia eroja keskenään.

Kirjoittajat päättelevät tutkimuksistaan, että osapopulaatioiden systemaattiset harhot voitaisiin eliminoida, jos näille osapopulaatioille käytettäisiin erityisiä estimointikaavoja. Kuten kirjoittajat itse huomauttavat, tämä edellyttäisi, että alapopulaatiot on sisällytettävä myös edustavalla numerolla vastaavaan dissektiokokeeseen. Tämä on sukupuolten osalta helposti saavutettavissa, kun taas siankasvatuksen kansainvälistyminen vaikeuttaa varsinkin Saksan olosuhteissa geneettisten osapopulaatioiden määrittämistä riittävän varmasti.

Sukupuolikohtaisista arviokaavoista voidaan joka tapauksessa puhua vasta, kun tarvittava tieto on digitaalisesti mukana teurastuslinjan vähärasvaisen lihaprosentin määrittämisessä elektronisilla korvamerkeillä. Muuten, tarve ajatella sukupuolikohtaisia ​​kaavoja syntyy vain tapauksissa, joissa harjoitetaan sukupuolikohtaista lihotusta: Emakoiden lihottajien on yleensä varauduttava systemaattiseen syrjintään.

Lähde: Kulmbach [BRANSCHEID]