Ruokaköyhyys Saksassa on todellisuutta
Ruokaköyhyys Saksassa on kasvava ongelma, eikä nykyinen valtion taloudellinen tuki riitä. Seitsemännen BZfE-foorumin "Food poverty in Germany – nähdä, ymmärtää, kohtaa" puhujat olivat samaa mieltä. Eva Bell, liittovaltion elintarvike- ja maatalousministeriön (BMEL) "Terveellinen kuluttajansuoja, ravitsemus" -osaston päällikkö: "Ruokaköyhyyden aihe on tullut erityisen ajankohtaiseksi viimeisen vuoden aikana. Se on kiistanalainen aihe, jota myös BMEL käsittelee. Teemme kaikkemme varmistaaksemme, että jokainen voi elää tervettä elämää ja vanheta. Liittovaltion ravitsemusstrategia, jota kehitetään BMEL:n johdolla, käsittelee siksi ruokaköyhyyttä."
Kiireellinen tehtävä, kun otetaan huomioon noin kolme miljoonaa ihmistä Saksassa, jotka kärsivät ruokaköyhyydestä - ja joskus vakavista terveysvaikutuksista. Osa yhteiskuntaa ei tunnusta ruokaköyhyyttä poliittisesti ratkaistavaksi ongelmaksi, vaan syyttää asianosaisia. Syytökset koulutuksen puutteesta tai arjen taitojen puutteesta ovat esimerkkejä liian yksinkertaisista, silmiinpistäviä kategorioista. Jos kärsineet puolustavat itseään tätä vastaan ja kuvailevat sosiaalisessa mediassa esimerkiksi hashtagilla #ichbinarmutsBeschlagt, miltä ruokaköyhyys todellisuudessa tuntuu tai kuvailevat omaa kohtaloaan, he kohtaavat usein vihakommentteja.
Yhteiskunta ei useinkaan myönnä köyhyydestä kärsiville ihmisille oikeutta sosiaaliseen osallistumiseen, kuten kahville lähtemiseen, mieltymystensä ja tapojensa mukaiseen ruokailuun tai vieraiden kutsumiseen syntymäpäiväjuhliin. Tähän ei ole toistaiseksi varattu varoja kansalaisten tuloissa. Edes mahdollisuus mennä ulos kahville ystävien kanssa vain siksi, että ei ole rahaa, on monien ihmisten vaikea kuvitella. Entä jos sinulla ei ole tarpeeksi rahaa edes lounaaseen tai koulun ruokalaan? Silloin köyhien kotitalouksien lapsilta ja nuorilta puuttuu terveelliseen kehitykseen ja oppimiseen tarvitsemansa energia ja ravintoaineet. He joutuvat yhä syvemmälle köyhyyden kierteeseen ja kokevat yhtäläisten mahdollisuuksien vastakohdan.
Korkeiden perushintojen lisäksi ilmainen päivähoito- ja kouluruokailu olisi siten keskeinen apuväline ruokaköyhyyttä vastaan. Ruotsin esimerkki osoittaa, kuinka tehokasta tämä on: siellä ilmaisen kouluaterian saaneet lapset olivat kaiken kaikkiaan isompia, terveempiä ja ansaitsivat myöhemmin suuremmat tulot (ja valtiolle myös enemmän veroja).
BZfE-foorumissa osanottajat olivat yhtä mieltä: kunnes hallitus asettaa toisenlaisen suunnan, "ravitsemusköyhyys Saksassa on ehdottomasti asia, josta myös meidän ravitsemusyhteisön on huolehdittava." Margareta Büning-Fesel, liittovaltion maatalous- ja elintarvikeviraston (BLE) puheenjohtaja. Hän viittasi sekä tutkimushankkeisiin ja vapaaehtoisten aloitteiden tekniseen tukemiseen että hyvään tiedeviestintään. Ja Federal Center for Nutrition -keskuksen johtaja Eva Zovko lisäsi: ”Tällä tapahtumalla teemme ruokaköyhyydestä näkyvämmän. Liittovaltion ravitsemuskeskuksena jatkamme ehdottomasti tämän tärkeän yhteiskunnallisen kysymyksen tukemista viestinnässä.” Viime kädessä tämä ei tarkoita pelkästään ruokaköyhyydestä kärsivistä puhumista, vaan myös heidän sanomistaan. On sosiaalisesti välttämätöntä nähdä ja ymmärtää lasten, nuorten ja aikuisten erityistarpeet ravitsemuksen kaikissa ulottuvuuksissa ennakkoluulottomasti ja torjua ongelmia asianmukaisella avustuksella.
www.bzfe.de
