Lihavalmistus osavaltioissa

Tuotanto ja kulutus vaihtelevat suuresti alueittain

Lihantuotannon ja lihankulutuksen suhde alueella ilmaistaan ​​omavaraisuuden määränä. Uudessa analyysissä ZMP määritti nämä tiedot yksittäisille Saksan osavaltioille.

Vuonna 2002 Saksan bruttokansantuote oli noin neljä miljoonaa tonnia sianlihaa, mikä on suurin tuottaja Euroopan unionissa. Myös asukaskohtaisen kulutuksen suhteen saksalaiset ovat yksi johtavista paikoista noin 53,7 kiloa vuodessa. Saksan omavaraisuus sianliha-alalla on 90 prosenttia.

Naudanliha-alalla Saksa on toisella sijalla EU: ssa Ranskan jälkeen noin 1,38 miljoonan tonnin tuotannolla. Naudanliha kuluttaa henkeä kohden paikallisesti 11,9 kiloa, mutta seitsemän-kahdeksan kiloa alle EU-15: n keskiarvon. Alhaisen kulutuksen vuoksi raportoidaan noin 140 prosentin omavaraisuus.

Yksittäisissä Saksan osavaltioissa tuotantoluvut ja kulutetut määrät eroavat kuitenkin suuresti toisistaan. Näiden erojen osoittamiseksi ZMP on jakanut sekä sikojen että nautojen tuotannon ja kulutuksen alueittain. Karjan laskentatuloksiin perustuva erityinen menetelmä kehitettiin alueellisen tuotannon määrittämiseksi. Arvio alueellisesta kulutuksesta perustui ensisijaisesti ZMP-markkinatutkimusten tuloksiin; nämä perustuvat GfK-kotitalouspaneelin tietoihin. Todettu alueellinen omavaraisuus vahvistaa, että Saksan lihantuotanto on keskittynyt linnoille.

Ala-Saksissa on suurimmat ylijäämät

Naudanlihan tuotannon alalla neljällä osavaltiolla (Ala-Saksi, Mecklenburg-Länsi-Pommeri, Baijeri ja Schleswig-Holstein) on omavaraisuusaste yli 200 prosenttia. Kahdessa muussa maassa (Thüringenissä ja Saksi-Anhaltissa) tuotanto ylittää myös kulutuksen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti, että varastokonsentraatio on korkea. Koska sellaisissa maissa kuin Ala-Saksi, Schleswig-Holstein tai Mecklenburg-Länsi-Pommeri, korkea omavaraisuus on myös osoitus laajemmasta aluejaosta, jossa joissakin tapauksissa alhainen kokonaiskulutus. Saarenmaalla omavaraisuusaste on hyvin matala, alle 50 prosenttia, ja Hessenissä vajaa 70 prosenttia. Baden-Württembergillä on melkein 90 prosenttia, muilla osavaltioilla 75 ja 80 prosenttia.

Siantuotannossa alueellinen painopiste on ensisijaisesti Ala-Sachsenissa, Nordrhein-Westfalenissa ja Baijerissa, mutta toimitustase on hyvin erilainen. Tuotannon määrä Ala-Saksissa ylittää kulutuksen siellä kertoimella 2,8. Nordrhein-Westfalenissa omavaraisuusaste on hieman yli 100 prosenttia. Kaikki muut osavaltiot ovat apurahoja. Myös Baijerissa kulutus on suurempi kuin oma sukupolvi; omavaraisuusaste on lähes 80 prosenttia. Saarlandin, Rheinland-Pfalzin, Brandenburgin, Sachsenin ja Hessenin omavaraisuusaste on selvästi alle keskiarvon.

Miksi alueelliset tiedot?

Erityisesti viime vuodet ovat osoittaneet, että alueiden välinen ja kansainvälinen eläintuotteiden kauppa voi olla melko altis tautien ja epidemioiden aiheuttamille häiriöille. On myös pidettävä mielessä, että alueellisen karjanhoidon ei tarvitse vain täyttää hankintatehtävää, vaan se on myös välttämätöntä maaseutualueiden ylläpidossa ja työnantajana. Oman markkinamahdollisuutensa arvioimiseksi on tärkeää, että jokaisella maataloustuotteiden tuottajalla on tietoa kansallisesta ja alueellisesta elintarviketarjonnasta.

Lähde: Bonn [ZMP]