Liian vähän rehua luonnonmukaiseen sianviljelyyn
Huomenna Berliinissä järjestetään maatalousministerien erityiskonferenssi, jossa keskitytään "eläintuotannon muuttamiseen". Liittovaltion karjantalouden muutosohjelmalla on tarkoitus edistää investointeja lajikohtaisiin navettajärjestelmiin ja suurta osaa käynnissä olevista ylimääräisistä kustannuksista siantalouden alan lakiin verrattuna. Bioland suhtautuu kriittisesti nykyisiin suunnitelmiin ja vaatii parannuksia toteutustoimenpiteisiin. Biolandin maatalouspolitiikan johtajan Gerald Wehden kommentti:
"Luonnonmukaisen karjanhoidon kehittäminen on keskeinen kohta liittohallituksen 30 prosentin luomumaatavoitteessa. Suunniteltu merkintälaki, jossa luomu on erillisenä kasvatustasona, muodostaa jo tärkeät puitteet tälle. Liittovaltion ohjelma karjanhoidon uudelleen järjestämiseksi on toinen tärkeä rakennuspalikka. Nykyisessä luonnoksessa se kuitenkin vie luomuviljelijöiltä kaiken motivaation. Cem Özdemirin johtaman ministeriön on tehtävä liittovaltion ohjelmasta oikeudenmukaisempi ja kohdistetumpi, jotta luomusiankasvattajat kehittyvät dynaamiseksi. Rahoitettavien asuntotyyppien "raitisilmatalli", "ulkona/laitumella" ja "luonnonmukainen" jatkuvia lisäkustannuksia koskevien suuntaviivojen rahoitusjärjestelmää on mukautettava. Koska suunnitellun yhtenäisen enimmäismäärän myötä kaikilla tuotantotasoilla luomutilat ovat vakavasti epäedullisessa asemassa. Jokaisen, joka lupaa tukea 70 tai 80 prosenttia lisäkustannuksista, on täytettävä tämä myös luomusikataloudessa. Bioland vaatii siksi luomutilojen aivan liian alhaisen enimmäismäärän poistamista. Lisäksi luomutilojen lisäkustannusten teknisesti kattava laskelma on otettava lähtökohtana todellisuutta kuvaavasti. Erityisesti on myös otettava huomioon rehukustannukset ja kohonneet työvoimakustannukset. Nämä ovat luomutilojen suurimpia kustannuspooleja. Luomurehun korkea laatu on olennainen osa EU:n luomuasetuksen mukaista "luomua" kasvatusmuotoa, toisin kuin puhdas eläinten hyvinvointiluokitus. Tällainen lähestymistapa olisi siis vain looginen. Muuten luomutilat jäävät kohonneisiin kustannuksiinsa ja kotieläintuotannon muutos menettää suurimman mahdollisuutensa. Jos halutaan 30 prosenttia luomualaa vuoteen 2030 mennessä, on rahoitus järjestettävä niin, ettei luomu sikatalous jää yhteen prosenttiin."
Taustaa jatkuvien lisäkustannusten edistämiselle
Jatkuvien lisäkustannusten tukemisessa maatalousosasto suunnittelee eriytettyä lähestymistapaa eläinten lukumäärän mukaan. Eläinpalkkion tulee kattaa 80 prosenttia lisäkustannuksista lakisääteiseen vähimmäismäärään verrattuna, jos lihotussikojen tai porsaiden vuosittainen määrä ei ylitä 1.500 70:aa. Tukiprosentti laskee 6.000 prosenttiin enintään 50 200 lihotussikaa tai porsasta. Emakoiden vastaavan tukirajan tulisi olla XNUMX–XNUMX eläintä/vuosi.
Ulkopuoliset asiantuntijat laskevat kolmen tukikelpoisen viljelymenetelmän jatkuvat lisäkustannukset. Rahoitusohjeessa määrätään ylärajasta, joka asettaa luomusiankasvattajat selvästi epäedulliseen asemaan verrattuna muun viljelyn siankasvattajiin. Korvaus eläintä ja vuotta kohti ei saa ylittää 750 euroa, kerrottuna lihotussikojen osalta 0,05, porsaiden osalta 0,03 ja emakoiden osalta 0,5. Lihasikasta syntyisi enimmäiskorvaus 37,5 euroa. Näin ollen 80 prosentin tukiasteella juoksevat lisäkustannukset rajautuisivat vajaaseen 47 euroon. Tämä määrä ei millään tavalla kata luonnonmukaisesta sikojen lihotuksesta aiheutuvia lisäkustannuksia. "Raitisilmanavetoista" peräisin olevien sikojen lisäkustannukset katetaan korkeimmalla 70 tai 80 prosentin tukitasolla, jolloin eläinten hyvinvointi vähenee, luomusikojen osalta vain noin 30 prosenttia. Tämä ei kannusta siirtymään luonnonmukaiseen siankasvatukseen ja korkeatasoiseen eläinten hyvinvointiin. Bioland vaatii siksi luomusikatalouden rajoituksen poistamista ohjeesta ilman korvausta.
